Romukulta: mitä se on ja paljonko siitä maksetaan

Romukulta on yksi yleisimmin haetuista kulta-aiheista, ja syy on selvä: lähes jokaisen kotoa löytyy laatikon pohjalta vanhoja koruja, joita ei enää käytetä. Sana romu antaa helposti väärän kuvan, sillä kyse ei ole roskasta vaan täysiarvoisesta kullasta. Tässä oppaassa käymme läpi, mitä romukulta oikeasti on, miten sen arvo lasketaan ja miksi eri ostajat maksavat siitä niin eri hintoja.

Mitä romukulta on?

Romukulta tarkoittaa kultaa, joka on poistunut käytöstä eikä kierrä enää koruna sellaisenaan. Kun kulta menee romukullaksi, sen muotoilulla, merkillä tai kunnolla ei ole enää merkitystä, koska se päätyy lopulta sulatukseen ja uudelleen jalostukseen. Ratkaisevaa on vain se, kuinka paljon puhdasta kultaa esine sisältää. Tyypillistä romukultaa ovat esimerkiksi:

• rikkinäiset ja vanhanaikaiset kultakorut
• vanhat vihki- ja kihlasormukset
• yksittäiset korvakorut, joiden pari on kadonnut
• katkenneet tai solmuun menneet kultaketjut
• hammaskulta eli kultaiset kruunut ja sillat
• kultakellot ja kellonkuoret
• kultarahat ja pienet kultaharkot

Toisin kuin moni luulee, romukullaksi kelpaa myös rikkinäinen esine. Taittunut ketju tai naarmuuntunut sormus on grammaa kohden täsmälleen yhtä arvokas kuin ehjä koru, koska kulta itsessään ei kulu pois. Lisää esimerkkejä siitä, mikä kelpaa romukullaksi, löydät romukullan arvolaskurin yhteydestä.

Vain pitoisuus ja paino ratkaisevat

Romukullan arvo perustuu kahteen asiaan: kultapitoisuuteen ja painoon. Pitoisuus kertoo, kuinka suuri osuus esineestä on puhdasta kultaa, ja paino määrää, kuinka monta grammaa kultaa yhteensä on. Muotoilu, brändi, ikä ja kunto eivät vaikuta romukullan hintaan lainkaan, koska ostaja ei osta korua koruna vaan kullan raaka-aineena.

Pitoisuus on yleensä leimattu koruun pieneen huomaamattomaan kohtaan: sormuksen sisäpintaan, ketjun lukon lähelle tai korvakorun takaosaan. Yleisimmät Suomessa nähtävät leimat ovat 585 (14 karaattia) ja 750 (18 karaattia). Lue leimoista ja pitoisuuksista tarkemmin oppaasta kullan karaatit ja pitoisuudet.

Näin romukullan arvo lasketaan

Laskukaava on yksinkertainen. Esineen paino grammoina kerrotaan sen kultapitoisuudella, jolloin saadaan puhtaan kullan määrä. Tämä kerrotaan kullan ajantasaisella grammahinnalla. Tuloksena on romukullan markkina-arvo, eli se määrä, jonka verran esineessä on kultaa rahassa mitattuna.

Esimerkin vuoksi oletetaan, että puhtaan kullan (999) hinta on noin 122 euroa grammalta. Tällöin:

• 10 gramman 585-koru (14K): 10 g × 0,585 = 5,85 g puhdasta kultaa. Markkina-arvo on noin 5,85 × 122 = 714 euroa.
• 10 gramman 750-koru (18K): 10 g × 0,750 = 7,5 g puhdasta kultaa. Markkina-arvo on noin 7,5 × 122 = 915 euroa.

Saman painon huolimatta 750-koru on selvästi arvokkaampi, koska siinä on enemmän puhdasta kultaa. Tee laskelma omasta esineestäsi kullan hintalaskurilla tai suoraan romukullan arvolaskurilla.

Romukullan grammahinnat eri pitoisuuksilla

Alla oleva taulukko näyttää puhtaan kullan markkina-arvon grammalta eri pitoisuuksilla. Hinnat ovat kulta-arvoja, eli sitä rahaa, jonka verran grammassa on kultaa. Käytännössä ostaja maksaa tästä noin 85-95 prosenttia.

Hinnat päivittyvät kullan reaaliaikaisen maailmanmarkkinahinnan mukaan. Näet ajantasaisen grammahinnan myös sivulta kullan hinta tänään.

Miksi ostaja maksaa 85-95 prosenttia markkina-arvosta?

Yksikään ostaja ei voi maksaa romukullasta täyttä maailmanmarkkinahintaa, koska kullan jalostaminen takaisin puhtaaksi raaka-aineeksi maksaa. Sulatus, pitoisuuden tarkka analyysi, kuljetus ja yrityksen kate vievät osuuden hinnasta. Tämän vuoksi reilu ostaja maksaa tyypillisesti noin 85-95 prosenttia kullan markkina-arvosta. Tämä on normaalia ja kuuluu alaan.

Ongelma ei ole tämä kohtuullinen marginaali vaan se, että osa ostajista maksaa selvästi vähemmän. Käytännössä romukullan ostohinnat vaihtelevat Suomessa huomattavasti yritysten välillä, ja pahimmillaan samasta kullasta on maksettu vain murto-osa sen arvosta. Ero ei johdu kullasta vaan siitä, kuinka suuren osuuden ostaja jättää itselleen.

Näin vältät alihinnan

Paras suoja alihintaa vastaan on tieto. Kun tiedät kultasi markkina-arvon etukäteen, tunnistat reilun tarjouksen heti etkä jää epävarman arvauksen varaan. Käy läpi seuraavat askeleet ennen myyntiä:

1. Tarkista pitoisuus. Etsi leima (esimerkiksi 585 tai 750) suurennuslasin avulla.
2. Punnitse esineet. Käytä tarkkaa keittiövaakaa ja punnitse eri pitoisuudet erikseen.
3. Laske markkina-arvo. Syötä paino ja pitoisuus romukullan arvolaskuriin.
4. Vertaa tarjouksia. Pyydä hinta vähintään kahdelta ostajalta ja vertaa lukuun, jonka laskuri näytti.
5. Pyydä erittely. Luotettava ostaja kertoo painon, pitoisuuden ja grammahinnan avoimesti.

Kattavammat myyntivinkit löydät sivulta myy kultaa parhaaseen hintaan.

Erottele pitoisuudet ennen punnitusta

Yksi yleisimmistä virheistä on punnita kaikki korut yhtenä könttänä. Jos 585- ja 750-korut punnitaan yhdessä, koko erä saatetaan hinnoitella matalamman pitoisuuden mukaan, jolloin häviät rahaa. Lajittele esineet pitoisuuden mukaan omiin pinoihinsa ja punnitse jokainen ryhmä erikseen. Näin jokaisesta korusta maksetaan oikean pitoisuuden mukainen hinta.

Jalokivet ja muut osat

Jalokivet, helmet ja muut kuin kultaiset osat eivät kuulu kullan painoon, joten niistä ei makseta kulta-arvoa. Hyvä ostaja erottelee ja punnitsee kivet pois ennen kulta-arvon laskemista, jotta maksat vain kullasta. Tavallisia pikkukiviä ei kannata itse kaivella irti, mutta jos korussa on selvästi arvokas timantti, sen erottaminen erikseen myytäväksi voi olla järkevää.

Myös hammaskulta on romukultaa

Hammaskulta eli vanhat kultaiset kruunut ja sillat ovat täysiarvoista romukultaa. Hammaskulta on yleensä korkeapitoista, usein 14-22 karaatin seosta, ja se ostetaan painon ja pitoisuuden mukaan kuten muukin romukulta. Posliini tai hampaan oma materiaali ei tuo lisäarvoa, ja se voidaan joutua erottelemaan. Lue hammaskullasta lisää oppaasta hammaskullan arvo ja myynti.

Romukullan myynti käytännössä

Romukullan myynti on nykyään helppoa. Luotettava ostaja, kuten NettiKulta, lähettää maksuttoman ja vakuutetun lähetyspakkauksen, jolla lähetät kullan turvallisesti postitse. Saapunut erä punnitaan ja sen pitoisuus testataan, minkä jälkeen saat tarjouksen. Maksu tehdään yleensä samana päivänä, ja jos hinta ei miellytä, kulta palautetaan. Näin saat romukullastasi rahaa ilman, että sinun tarvitsee tinkiä paikan päällä.

Romukullan myynti ja verotus

Moni miettii, joutuuko romukullan myynnistä maksamaan veroa. Kun myyt omia, tavanomaiseen kotiirtaimistoon kuuluvia korujasi, myyntivoitto on Suomessa verovapaata 5 000 euroon asti vuodessa. Tämä koskee tavanomaista koti-irtaimistoa, jollaisiksi omat käyttökorut yleensä lasketaan. Sijoituskullan, kuten harkkojen ja sijoituskolikoiden, myynti voi kuitenkin olla veronalaista luovutusvoittoa. Tämä on yleisluontoista tietoa eikä verotusneuvontaa, joten tarkista oma tilanteesi aina Verohallinnosta. Lue aiheesta lisää oppaasta kullan myynti ja verotus.

Romukulta vai korun myynti sellaisenaan?

Kaikkea kultaa ei kannata myydä romukultana. Jos korulla on merkittävää keräily-, antiikki- tai merkkiarvoa, se voi olla ehjänä myytynä arvokkaampi kuin pelkkänä kultapainona. Esimerkiksi tunnetun suunnittelijan tai arvostetun korumerkin esine voi tuoda jälleenmyynnissä enemmän kuin sulatusarvo. Tällöin kannattaa harkita myyntiä koruna esimerkiksi antiikkiliikkeen tai huutokaupan kautta.

Suurin osa tavallisista koruista, etenkin rikkinäiset, vanhanaikaiset tai parittomat esineet, myydään kuitenkin järkevimmin romukultana. Niiden arvo on käytännössä kokonaan kullassa, eikä malli tuo lisähintaa. Jos olet epävarma kullan aitoudesta tai pitoisuudesta, lue ensin opas onko kulta aitoa.