Myy kultasi parhaaseen hintaan
NettiKulta ostaa kultaa, hopeaa ja hammaskultaa. Ilmainen ja vakuutettu lähetys, maksu tilille samana päivänä kun paketti saapuu.
Katso kullan ostohinta →
Myy kultasi parhaaseen hintaan
NettiKulta ostaa kultaa, hopeaa ja hammaskultaa. Ilmainen ja vakuutettu lähetys, maksu tilille samana päivänä kun paketti saapuu.
Katso kullan ostohinta →Epäiletkö, onko koru oikeaa kultaa? Tästä oppaasta opit tarkistamaan leiman, tekemään turvalliset kotitestit ja tunnistamaan, milloin tarvitset ammattilaisen testin.
Aidon kullan tunnistaminen on tärkeää sekä ostaessa että myydessä, sillä kultaiselta näyttävä koru voi olla pelkkää pinnoitettua perusmetallia. Onneksi aitouden voi tarkistaa useilla tavoilla: leiman lukemisella, yksinkertaisilla kotitesteillä ja lopulta ammattilaisen tarkalla mittauksella. Tässä oppaassa käymme läpi luotettavat keinot selvittää, onko kultasi aitoa, ja kerromme rehellisesti, mitä eri menetelmillä voi ja ei voi todistaa.
Helpoin ja nopein ensimmäinen askel on etsiä korusta pitoisuusleima. Suomalaisissa ja eurooppalaisissa koruissa leima on tavallisesti tuhannesosaleima, kuten 585 (14 karaattia) tai 750 (18 karaattia). Ulkomaisissa koruissa leima voi olla karaattimuodossa, esimerkiksi 14K tai 18K. Leima löytyy yleensä sormuksen sisäpinnalta, ketjun lukon läheltä tai korvakorun takaosasta, ja suurennuslasi helpottaa lukemista.
Leima on hyvä lähtökohta, mutta se ei yksin riitä todisteeksi. Leima voi olla kulunut, puuttua kokonaan tai olla väärennetty. Lisäksi merkinnät kuten GP, GF tai HGE kertovat, että esine on vain kullattu eikä umpikultaa. Käymme leimat yksityiskohtaisesti läpi oppaassa kultaleimat ja niiden tunnistaminen. Kun olet lukenut leiman, kannattaa varmistaa havainto vielä yhdellä tai useammalla testillä.
Seuraavat testit voi tehdä kotona ilman erikoisvälineitä tai vaarallisia aineita. Ne antavat viitteitä aitoudesta, mutta yksikään niistä ei ole täysin aukoton. Parhaan kuvan saat yhdistämällä useamman testin tuloksia.
Kulta ei ole magneettista, joten aito kulta ei tartu magneettiin. Vie vahva magneetti lähelle korua: jos koru vetäytyy magneettia kohti, sisällä on rautaa tai muuta magneettista metallia eikä esine ole umpikultaa. Huomaa kuitenkin, että moni kullattujen korujen perusmetalli, kuten kupari tai messinki, ei ole magneettista. Magneettiin tarttumaton koru ei siis vielä todista aitoutta, mutta tarttuva koru paljastaa väärennöksen melko varmasti.
Kulta on poikkeuksellisen tiheä metalli: puhtaan kullan tiheys on noin 19,3 grammaa kuutiosenttimetriltä, mikä on huomattavasti enemmän kuin useimmilla muilla metalleilla. Siksi aito kulta tuntuu yllättävän painavalta kokoonsa nähden. Tarkemman tiheystestin voi tehdä kotona tarkalla vaa'alla ja vesiastialla mittaamalla, kuinka paljon esine syrjäyttää vettä, ja vertaamalla painoa tilavuuteen. Menetelmä ei ole täysin luotettava, koska jotkin metalliseokset jäljittelevät kullan tiheyttä ja koska jalokivet ja onttot rakenteet vääristävät tulosta.
Aito kulta ei reagoi ihon kanssa eikä jätä jälkiä. Jos koru jättää iholle vihreän tai mustan jäljen tai iho ärsyyntyy, kyse on todennäköisesti pinnoitetusta tai matalapitoisesta seoksesta, jossa kupari tai nikkeli reagoi hien kanssa. Tämä testi on epätarkka, sillä myös matalapitoinen mutta aito kulta voi joskus jättää lievän jäljen, joten sitä kannattaa käyttää vain suuntaa antavana vihjeenä.
Keramiikkatesti perustuu siihen, miten metalli jättää jäljen lasittamattomaan keramiikkaan. Hankaa korua varovasti karkean, lasittamattoman keramiikkalaatan pintaan. Aito kulta jättää kultaisen tai keltaisen juovan, kun taas väärennetty tai kullattu esine jättää mustan tai tummanharmaan jäljen. Testi voi naarmuttaa korua, joten sitä ei kannata tehdä arvokkaaseen tai pintaa näkyvältä kohdalta.
Eri testit kertovat eri asioita ja vaihtelevat sekä luotettavuudeltaan että riskeiltään. Alla oleva taulukko kokoaa yleisimmät menetelmät, jotta näet nopeasti, mitä kullakin voi selvittää ja kuinka luotettava se on. Muista, että kotitestit antavat vain viitteitä, kun taas ammattilaisen mittaus antaa varman tuloksen.
| Menetelmä | Mitä kertoo | Luotettavuus | Vahingoittaako |
|---|---|---|---|
| Leiman lukeminen | Pitoisuuden, jos leima on aito | Suuntaa antava | Ei |
| Magneettitesti | Magneettisen metallin esiintymisen | Suuntaa antava | Ei |
| Painon ja tiheyden arviointi | Onko tiheys lähellä kullan tiheyttä | Kohtalainen | Ei |
| Ihon värjäytyminen | Reagoiko pinta hien kanssa | Heikko | Ei |
| Keramiikkatesti | Jäljen värin | Kohtalainen | Kyllä, naarmuttaa |
| Happotesti | Pitoisuuden karaattiluokan | Hyvä | Kyllä, naarmuttaa |
| XRF-mittaus | Tarkan metallikoostumuksen | Erinomainen | Ei |
Kuten taulukosta näkyy, kotitestit kannattaa nähdä karkeana esiseulontana ja varata lopullinen varmistus ammattilaiselle. Etenkin happotesti ja keramiikkatesti naarmuttavat esinettä, joten niitä ei kannata tehdä itse arvokkaaseen koruun.
Kotitestit antavat suuntaa, mutta varma tieto pitoisuudesta saadaan vasta ammattilaisen mittauksella. Kullanostajat ja kultasepät käyttävät menetelmiä, joita ei kannata yrittää kotona.
Happotestissä esineen pintaan tehdään pieni naarmu ja siihen tiputetaan eri vahvuisia happoliuoksia. Aito kulta ei reagoi sitä vastaavan vahvuiseen happoon, kun taas matalapitoinen seos tai väärennös liukenee tai muuttaa väriään. Eri karaattiluokille on omat happonsa, joten testillä voidaan myös arvioida pitoisuus. Happo on kuitenkin syövyttävää ja vaarallista iholle, ja testi vahingoittaa esinettä, joten se kuuluu ammattilaiselle.
Tarkin ja samalla turvallisin menetelmä on XRF-spektrometri eli röntgenfluoresenssimittaus. Se analysoi metallin koostumuksen röntgensäteiden avulla rikkomatta esinettä, ja antaa tarkan pitoisuuden sekunneissa. Lisäksi käytetään elektronisia kullantestauslaitteita, jotka mittaavat metallin sähkönjohtavuutta. Nämä laitteet ovat kalliita ja vaativat osaamista, joten mittaus tehdään liikkeessä tai kullanostajalla. Hyvä uutinen on, että luotettava ostaja tekee testauksen yleensä maksutta osana arviota.
Selkeä etenemisjärjestys säästää aikaa ja vähentää turhia naarmuja. Etene näin, niin saat luotettavan käsityksen ennen kuin viet esineen ammattilaiselle:
Tämä järjestys etenee vaarattomista ja nopeista keinoista tarkempiin. Näin vältät esimerkiksi keramiikka- tai happotestin naarmut, jos jo magneettitesti tai leima paljastaa väärennöksen.
Aitouden tunnistaminen on yhtä tärkeää ostaessa kuin myydessä. Kun ostat kultaa, etenkin käytettyä tai verkosta, kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:
Epäuskottavan halpa hinta on lähes aina merkki siitä, että esine ei ole sitä, mitä luvataan. Aidon kullan hinta seuraa maailmanmarkkinahintaa, jonka näet sivulta kullan hinta tänään.
Kullattu eli pinnoitettu esine on yleisin sekaannuksen aiheuttaja. Siinä on ohut kultakerros perusmetallin päällä, ja se voi näyttää aivan aidolta. Seuraavat merkit paljastavat pinnoitetun tai väärennetyn esineen:
Pinnoitetuilla esineillä ei ole romukullan arvoa, sillä kultaa on niissä häviävän vähän. Aitojen mutta matalapitoisten korujen, kuten 333- tai 375-kullan, kohdalla tilanne on toinen: niillä on todellinen kulta-arvo, vaikka se onkin grammaa kohden pieni.
Kotitestit riittävät karkeaan arvioon, mutta seuraavissa tilanteissa kannattaa aina turvautua ammattilaiseen:
Ammattilainen punnitsee esineen tarkasti ja mittaa pitoisuuden luotettavasti, jolloin saat varman tiedon arvosta ennen myyntipäätöstä. Lue lisää myyntiprosessista oppaasta kullan myyminen.
Pelkkä aitouden toteaminen ei vielä kerro arvoa. Kullan arvo lasketaan kertomalla esineen paino sen pitoisuudella ja kullan ajantasaisella grammahinnalla. Tämä tarkoittaa, että sekä aitous että pitoisuus vaikuttavat lopputulokseen. Aito mutta matalapitoinen 333-koru on grammaa kohden selvästi vähäarvoisempi kuin yhtä painava 750-koru, ja täysin kullattu esine on romukullan kannalta arvoton riippumatta siitä, kuinka aidolta se näyttää.
Kun tiedät esineesi painon ja pitoisuuden, voit laskea sen arvon romukullan arvon laskurilla tai kullan hintalaskurilla. Pitoisuuden merkityksestä arvoon kerrotaan tarkemmin oppaassa kullan karaatit ja pitoisuudet.
Aloita aina leimasta: etsi korusta pitoisuusleima kuten 585 tai 750. Tee sen jälkeen yksinkertaisia kotitestejä, kuten magneettitesti ja painon arviointi. Aito kulta ei tartu magneettiin ja tuntuu yllättävän painavalta. Kotitestit antavat vain viitteitä, eivät varmuutta, joten arvokas esine kannattaa testauttaa ammattilaisella.
Ei. Kulta ei ole magneettista, joten aito kulta ei tartu magneettiin. Jos koru vetää magneetin selvästi puoleensa, sisällä on rautaa tai muuta magneettista metallia eikä esine ole umpikultaa. Magneettitesti ei kuitenkaan ole aukoton, koska monet kullattujen korujen perusmetallit eivät myöskään ole magneettisia.
Kyllä. Ammattilaiset käyttävät XRF-spektrometriä eli röntgenfluoresenssimittausta, joka analysoi metallin koostumuksen rikkomatta esinettä. Se on tarkka ja turvallinen menetelmä. Happotesti sen sijaan vaatii pienen naarmun pintaan, joten sitä ei kannata tehdä itse arvokkaisiin esineisiin.
Kullattu esine on pinnoitettu ohuella kultakerroksella, mutta sisältä se on perusmetallia. Merkinnät GP (gold plated), GF (gold filled), GE ja HGE viittaavat kaikki pinnoitteeseen. Tällaisilla esineillä ei ole romukullan arvoa, sillä kultaa on vain häviävän vähän.
Aina kun esineellä on merkittävää arvoa, leima puuttuu tai epäilet sen aitoutta. Ammattilainen punnitsee ja testaa esineen tarkasti, jolloin saat varman tiedon sekä pitoisuudesta että arvosta. Luotettava kullanostaja tekee testauksen yleensä maksutta osana arviota.