Kultaleimat ja niiden tunnistaminen

Kultaleima on pieni stanssattu merkki, joka kertoo kultaesineen pitoisuuden ja usein myös sen valmistajan. Leima on tärkein yksittäinen vihje siitä, paljonko esineesi on arvoinen, sillä se paljastaa, kuinka suuri osa metallista on oikeasti kultaa. Tässä oppaassa käymme läpi, mitä yleisimmät leimat tarkoittavat, mistä ne löytyvät, miten Suomen leimausjärjestelmä toimii ja miten erotat aidon kullan kullatusta tai harhaanjohtavasti merkitystä esineestä.

Mitä kultaleimat ovat?

Kultaleimoilla tarkoitetaan koruun tai muuhun kultaesineeseen lyötyjä pieniä merkkejä, jotka kertovat esineen jalometallipitoisuuden ja sen, kuka esineestä vastaa. Leimat ovat ostajan suojaksi luotu järjestelmä: ne kertovat luotettavasti, kuinka paljon puhdasta kultaa esine sisältää, eikä ostajan tarvitse luottaa pelkkään myyjän sanaan. Suomessa ja muualla Euroopassa pitoisuus ilmaistaan tavallisesti tuhannesosaleimana, kuten 585 tai 750, kun taas monessa muussa maassa käytetään karaattimerkintää, kuten 14K tai 18K.

Leima ei kuitenkaan ole sama asia kuin koru. Leima on vain tieto, ja se voi olla väärä, harhaanjohtava tai kulunut. Siksi leiman lukeminen on hyvä ensimmäinen askel, mutta varma tieto pitoisuudesta saadaan vasta testaamalla. Lue aiheesta lisää oppaasta onko kulta aitoa.

Mistä löydän korun leiman?

Leima sijaitsee lähes aina korun huomaamattomassa kohdassa, jotta se ei häiritse korun ulkonäköä. Leimat ovat pieniä, usein vain millimetrin korkuisia, joten suurennuslasi ja kunnon valaistus helpottavat lukemista huomattavasti.

• Sormukset: leima on stanssattu sormuksen sisäpintaan, usein kiven tai koristeen vastakkaiselle puolelle.
• Ketjut ja rannekorut: leima on tavallisesti lukon lähellä olevassa pienessä levyssä tai itse lukossa.
• Korvakorut: leima löytyy takaosasta, tapista tai koukusta, ja se voi olla erittäin pieni.
• Riipukset ja medaljongit: leima on yleensä takapinnalla tai ripustuslenkin lähellä.

Samasta kohdasta löytyy usein kaksi tai useampia leimoja vierekkäin: pitoisuusleima ja nimileima, ja joskus myös virallinen tarkastusleima. Käymme näiden erot läpi tarkemmin alempana.

Suomalaiset pitoisuusleimat ja karaatit

Suomessa lailliset kullan pitoisuudet ovat 375, 585, 750, 916 ja 999. Jokainen leima kertoo, kuinka monta tuhannesosaa esineestä on puhdasta kultaa. Numeron muuntaminen prosentiksi on helppoa: leima 585 tarkoittaa 58,5 prosenttia ja 750 tarkoittaa 75,0 prosenttia kultaa. Sama pitoisuus voidaan ilmaista myös karaatteina, jolloin puhdas kulta on 24 karaattia. Tarkemman selityksen löydät oppaasta kullan karaatit ja pitoisuudet, ja muunnokset voit tehdä karaattilaskurilla.

Taulukon grammahinnat päivittyvät kullan reaaliaikaisen maailmanmarkkinahinnan mukaan. Huomaa, että 333 (8 karaattia) ei kuulu enää Suomen virallisiin pitoisuuksiin, mutta sitä näkee usein vanhoissa koruissa, sillä se oli aiemmin yleinen sekä Suomessa että Saksassa. Vaikka 333-kullan pitoisuus on matala, esineellä on silti todellinen kulta-arvo. Näet kaikkien pitoisuuksien ajantasaiset hinnat myös sivulta kullan hinta tänään.

Korkeat pitoisuudet: 999 ja 916

999 on käytännössä puhdasta kultaa eli 24 karaattia. Sitä käytetään lähinnä sijoituskullassa, kuten harkoissa ja kultarahoissa, koska se on koruksi liian pehmeää. 916 eli 22 karaattia (91,6 prosenttia) on perinteinen pitoisuus muun muassa itämaisissa koruissa ja joissakin kultarahoissa. Molemmat ovat korkean pitoisuutensa vuoksi hyvin arvokkaita grammaa kohden.

Tavalliset korupitoisuudet: 750 ja 585

750 eli 18 karaattia (75 prosenttia kultaa) on arvostettu korumateriaali, jossa yhdistyvät korkea pitoisuus ja riittävä kestävyys. 585 eli 14 karaattia (58,5 prosenttia) on Suomen yleisin korukullan pitoisuus, ja suuri osa kihla- ja vihkisormuksista on juuri tätä. Koska 585 on niin yleinen, valtaosa romukullasta on tätä pitoisuutta.

Matalat pitoisuudet: 375 ja 333

375 eli 9 karaattia (37,5 prosenttia) on edullisempi koruseos, jota näkee etenkin brittiläisissä koruissa. 333 eli 8 karaattia (33,3 prosenttia) ei ole enää Suomen virallinen pitoisuus, mutta vanhoissa koruissa sitä esiintyy paljon. Molemmissa on alle puolet kultaa, joten arvo grammaa kohden on matalampi, mutta ne ovat silti aitoa kultaa.

Pitoisuusleima, nimileima ja tarkastusleima

Kultaesineessä on usein useita leimoja, ja niillä on eri tehtävät. On tärkeää ymmärtää ero, koska vain pitoisuusleima kertoo arvosta.

• Pitoisuusleima (esimerkiksi 585 tai 750) kertoo, kuinka paljon kultaa esine sisältää. Tämä on arvon kannalta tärkein leima.
• Nimileima eli vastuumerkki on valmistajan, maahantuojan tai myyjän rekisteröity tunnus, joka muodostuu isoista kirjaimista. Se kertoo, kuka vastaa esineestä, ja toimii ikään kuin tekijän allekirjoituksena.
• Tarkastusleima on virallisen tarkastuslaitoksen merkki, joka Suomessa esitetään kruununa sydämen muotoisella pohjalla. Se takaa, että pitoisuus on vähintään ilmoitetun verran.

Suomessa yli gramman painoisessa kultaesineessä tulee olla vähintään nimileima ja pitoisuusleima, tai vaihtoehtoisesti tarkastusleima ja pitoisuusleima. Alle gramman esineet on vapautettu leimausvelvollisuudesta. Nimileiman on hyväksynyt valvova viranomainen, ja merkki on uusittava rekisteriin määräajoin.

Suomalaisen leimauksen lyhyt historia

Jalometallien leimaaminen ulottuu Suomessa keskiajalle saakka, jolloin kaupunkien kultasepät käyttivät omia merkkejään takaamaan tuotteen laadun. Pitkään kruunua sydämellä esittävä virallinen tarkastusleima oli pakollinen, ja jokainen myytävä jalometalliesine tarkastettiin viranomaisen toimesta. 2000-luvun uudistuksissa järjestelmää kevennettiin: virallisesta tarkastusleimauksesta tuli vapaaehtoinen, ja vastuu pitoisuuden oikeellisuudesta siirtyi valmistajalle, joka osoittaa sen nimileimalla. Tämän vuoksi nykykoruissa näkee yhä harvemmin kruunusydäntä, mutta pitoisuus- ja nimileima löytyvät edelleen lähes aina.

Ulkomaiset leimat ja karaattimerkinnät

Ulkomaisissa koruissa pitoisuus on usein merkitty karaatteina tuhannesosaleiman sijaan. Yleisimmät vastaavuudet kannattaa tuntea, sillä sama pitoisuus voi näyttää erilaiselta eri maissa.

• 24K vastaa leimaa 999 (puhdas kulta).
• 22K vastaa leimaa 916.
• 18K vastaa leimaa 750.
• 14K vastaa leimaa 585. Yhdysvalloissa sama pitoisuus merkitään joskus muodossa 583 tai 575.
• 10K vastaa leimaa 417, joka on Yhdysvalloissa pienin laillinen kultapitoisuus mutta ei kuulu Suomen virallisiin pitoisuuksiin.
• 9K vastaa leimaa 375.

Erilaiset merkintätavat eivät tee korusta epäaitoa: eri mailla on omat järjestelmänsä. Jos esineessä on vain karaattimerkintä eikä tuhannesosaleimaa, kyse on todennäköisesti ulkomaisesta korusta, jonka pitoisuus on silti määriteltävissä.

Kullatut ja harhaanjohtavat leimat

Kaikki kultaiselta näyttävä ei ole umpikultaa. Osa esineistä on vain pinnoitettu ohuella kultakerroksella, ja niiden leimat poikkeavat aidon kullan leimoista. Tunnista nämä merkinnät, niin vältät pettymyksen.

• GP (gold plated): kullattu eli pinnoitettu erittäin ohuella kultakerroksella. Sisältä perusmetallia, ei romukullan arvoa.
• GF (gold filled): kultatäytteinen, jossa kultakerros on hieman paksumpi mutta yhä vain pintaa. Ei umpikultaa.
• GE, GEP ja HGE: sähkösaostettu kultapinnoite (HGE = heavy gold electroplate). Sama periaate kuin GP.
• 1/20 tai 1/10 14K: murtoluku kertoo, että vain pieni osa painosta on kultaa, loppu on perusmetallia.
• Pelkkä "RGP" tai sana plated: viittaa aina pinnoitteeseen, ei umpikultaan.

Ole varovainen myös täysin leimattomien, kovin halpojen tai epämääräisten korujen kanssa, etenkin jos myyjä lupaa korkean pitoisuuden ilman dokumentteja. Väärennetty pitoisuusleima on mahdollinen, joten korkean arvon esineen pitoisuus kannattaa aina varmistaa testaamalla. Lue lisää aitouden varmistamisesta oppaasta onko kulta aitoa.

Entä jos koru on leimaton?

Leiman puuttuminen ei tarkoita, että koru olisi arvoton tai väärennetty. Tavallisimmat syyt puuttuvalle leimalle ovat seuraavat:

• esine painaa alle gramman, jolloin se on vapautettu leimausvelvollisuudesta,
• koru on vanha tai ulkomainen, eikä sitä ole leimattu nykyisten sääntöjen mukaan,
• leima on kulunut pois vuosikymmenten käytössä tai hangannut näkymättömiin,
• esine on käsintehty tai antiikkia ajalta, jolloin leimausta ei vaadittu.

Tällaisessa tilanteessa pitoisuus selvitetään testaamalla. Luotettava kullanostaja punnitsee ja testaa esineen ammattilaitteilla, jolloin saat varman tiedon pitoisuudesta ja arvosta. Kun tiedät pitoisuuden ja painon, voit laskea esineesi arvon kullan hintalaskurilla.

Leiman lukemisesta arvon laskemiseen

Kun olet löytänyt ja tulkinnut leiman, sinulla on käsissäsi tärkein tieto esineen arvosta. Seuraava askel on punnita esine ja kertoa paino pitoisuudella ja kullan grammahinnalla. Näin saat selville esineen kulta-arvon. Jos koruja on useita eri pitoisuuksia, lajittele ja punnitse ne pitoisuuksittain erikseen, sillä esimerkiksi 750-kulta on grammaa kohden selvästi 585:tä arvokkaampaa. Romukullan myyntiä suunnittelevalle hyödyllistä luettavaa löytyy oppaasta kullan myyminen.